Ajatuksia, ei kaikki omia, olisikin.

Mitä on elämä?

Rankkaa arkea, joku puuskahtaa. Siivousta, työssäkäyntiä, opiskelua, rutiininomaista arkea päivästä toiseen. 

Ruusuillatanssimistako? Ei siltä kuulosta.

En hyväksy. 

Täytyyhän siinä olla muutakin.

Kaikkien noiden kiireiden välissä, tai aikana. 

Nojaan viisaisiin lauseisiin, jotka jotkut minulle tuntemattomat ihmiset ovat kaikessa viisaudessaan sanoneet.

"JOKAINEN MINUUTTI, JONKA OLET VIHAINEN, TARKOITTAA SITÄ, ETTÄ MENETÄT 60 SEKUNTIA ONNELLISUUTTA."

Hmm, lakkaan siis olemasta vihainen. Turhista asioista, joille ei voi mitään, joihin vihaisena olo ei auta.

Enhän halua hukata elämäni onnellisia minuutteja, minullahan on vain yksi! Elämä, minuutteja toivottavasti vähän enemmän.

Mutta onko vihaisen vastakohta onnellinen? Olisikin, useammin kuitenkin neutraali. Itse olin usein mielentilassa neutraali, tyhjä. Ei mitään. Ei erityisen ikävää, ei erityisen mukavaa. Neutraalia.

Kunnes tajusin, että neutraali ei ole inhimillistä. Tunteet ovat. Viha, rakkaus, ilo, suru, onni. Neutraali ei ole tunne, se ei ole mitään! Lopetan sen siis tältä seisomalta ja opiskelen seuraavan viisaan lauseen.

‎"HYVIN YLEISTÄ ON, ETTÄ IHMISET TAJUAVAT LIIAN MYÖHÄÄN TAI EI MILLOINKAAN, ETTÄ ONNELLISUUS ON VALINTA. ONNI EI VAIN TULE, JOSTAKIN KONKREETTISESTA ASIASTA VAAN JOKAINEN VOI MUOKATA ELÄMÄSTÄÄN JUURI NIIN ONNELLISTA KUIN ITSE HALUAA."

Tässäkö se todella on, mietin. Itsekö muka voi päättää, onko onnellinen vai ei? Pyh, sanovat.

Tykkäämme asettaa ehtoja onnellisuudellemme, me ihmiset.

Olen onnellinen jos...

Olen onnellinen sitten kun...

mitä?

Kun saan oman talon? Kun menen naimisiin? Kun olen hoikka ja median asettamilla standardeilla kaunis? Kun saan uudet kynnet, uudet kengät, uuden keittiön pöydän. Kun pääsen lomalle. 

Pieleen menee. Aina keksii uuden sitten kun- asian. 

Kun vaihdan asenteeni.

Elämä on hassua, ihminen on hassu. Se kiinnittää huomion siihen mitä se ajattelee, se ihminen, eli minä ja me.

Ajattelen masentavia ajatuksia, ympärillä kaikki on harmaata, masentavaa tai vähintäänkin ärsyttävää.

Ajattelen iloisia ajatuksia, näen ympärillä iloa.

Ajattelen onnea, näen ympärilläni onnea.

Luomme oman todellisuutemme, onnen tai sen vastakohdan, miten valitsemme.

Näillä eväillä viime päivät elin.

Ajattelin onnea, iloisia asioita. Löysin onnea, vaikka en lottovoittoa, jotain parempaa.

Viime päivinä onni on ollut...

ystäviä,

Pieniä hauvoja, (jotka eivät pysy sekuntiakaan paikoillaan että tarkan kuvan saisi, niin innokkaita ovat, onhan jännä ja uusi asia edessä, kokonainen hauvan elämä!)

glögi-iltamia piparilla höystettynä, (kiitos joululle glögistä ja kaikesta kivasta, mitä sen ympärille voi rakentaa!)

kukkia,

Karkin näköisiä korvakoruja, 

Kahvittelua torilla auringonpaisteessa niin että häikäisee,

vohvelikahvilan teehetkiä ystävän kanssa,

...sekä lukuisia muita pieniä asioita, aistimuksia, tunteita, onnistumisen hetkiä.

Sitä on onni, pieniä hetkiä, kun niihin vain huomaa tarttua.

On se elämä hassusti järjestänyt.